Hiidenvesi

Etusivu :: Hiidenvesi :: Hiidenveden ravintoverkko :: Sulkasääski Hiidenveden ravintoverkossa

Sulkäsääsken toukat kiihdyttävät rehevöitymistä

Sulkasääsken toukat (Chaoborus flavicans) kuuluvat kaksisiipisiin hyönteisiin, jotka elävä toukkavaiheen vesistöissä. Sulkasääsken toukat ovat yleisiä etenkin rehevissä ja tummavetisissä järvissä. Sulkasääski on Hiidenveden ulapan ravintoverkossa merkittävä peto. Toukat saalistavat järvessä suurikokoista eläinplanktonia. Monet eläinplanktonlajit puolestaan käyttävät ravintonaan kasviplanktonia eli levää. Tämä vähentää kasviplanktonin määrää ja vaikuttaa myönteisesti järven ekologiseen tilaan. Eläinplanktonin väheneminen sulkasääsken saalistuspaineen vuoksi voi lisätä levän määrää merkittävästi ja aiheuttaa sinilevähaittoja.

Sietokykyinen sulkasääski muodostaa usein rehevöityneisiin vesistöihin tiheitä massaesiintymiä, mistä voi olla seurauksena ravintoverkkojen vääristyminen ja järven rehevöitymiskehityksen kiihtyminen. Laji on ympäristönsä laadun suhteen vaatimaton. Se kestää hyvin vesistön rehevöitymisen ja muun kuormituksen aiheuttamaa veden laadun heikkenemistä sekä heikkoja happioloja. Hiidenvesi on tyyppiesimerkki järvestä, jossa valuma-alueelta tuleva ravinteiden, orgaanisen aineksen ja saviaineksen kuormitus on ylittänyt järven sietorajat ja luonut sulkasääsken massaesiintymille suotuisat olosuhteet. Tämä uhkaa edelleen kiihdyttää järven rehevöitymiskehitystä.

Sulkasääsken toukka osaa välttää saalistajia

Sulkasääskentoukat ovat planktonsyöjäkalojen ravintoa. Hiidenvedellä sulkasääskeä käyttävät ravintonaan kuore, pasuri, lahna ja sulkava. Sulkasääskellä on useita keinoja välttää kalojen saalistuspainetta. Toukka on aktiivinen uimari ja kykenee tekemään pitkiä syvyyssuuntaisia vuorokausivaelluksia, joiden tarkoituksena on suojautua kalojen saalistukselta, optimoida ravintovarojen käyttöä ja säädellä energian kulutusta.

Päiväsaikaan toukat oleskelevat vähähappisessa alusvedessä tai pohjasedimenttiin kaivautuneina piilossa saalistajiltaan. Yöllä toukat nousevat pintaveteen saalistamaan eläinplanktonia. Hiidenveden avovesialueilla sulkasääsken toukkien ja niitä saalistavien kalojen yhtäaikaiset tiheydet ovat kuitenkin hyvin suuria. Tämä johtuu Hiidenveden savisameudesta, joka heikentää kalojen saalistustehoa.

Toukat sitä vastoin pystyvät saalistamaan tehokkaasti eläinplanktonia, kuten esimerkiksi vesikirppuja, päiväsaikaankin. Syvännealueilla sulkasääsken toukkien saalistus on vesikirppukantojen uusiutumista nopeampaa. Sulkasääsket säätelevät Hiidenveden eläinplanktonyhteisöä pitämällä suurikokoisten, kasviplanktonia tehokkaasti suodattavien vesikirppujen määrän pienenä ja kilpailevat näin ravinnosta planktonsyöjäkalojen kanssa.

Sulkasääski tekee hoitokalastuksen tehottomaksi

Hoitokalastuksen myötä planktonia syövien kalojen, kuten kuoreen, määrä vähenee ja samalla sulkasääsken toukkien tiheys voi kasvaa huomattavasti. Tällöin hoitokalastuksen seurauksena eläinplanktoniin kohdistuva saalistuspaine kasvaa ja levien määrä lisääntyy. Lue Helsingin yliopiston tiivistelmä hoitokalastukseen liittyen.

Sulkasääsken kannan koko vaihtelee

Vuoden 2007 tutkimusten mukaan sulkasääsken toukkien määrä oli huomattavasti lisääntynyt kun taas vuoden 2009 tulosten mukaan toukkien määrä oli laskenut huomattavasti verrattuna vuoden 2007 tuloksiin. Todennäköinen syy tähän oli v. 2008 viileä kesä, joka haittasi sulkasääskentoukkien kuoriutumista.

Sulkasääskiseurantaa jatketaan vuosittain ja seurannan kautta saadaan lisätietoja sulkasääskien vaikutuksesta Hiidenveden ravintoverkkoon.

Lisätietoja kirjallisuuslistassa