Valuma-alueen kunnostus

Etusivu :: Valuma-alueen kunnostus

Valuma-alueen kunnostus

Järven virkistyskäyttäjien suurimmaksi ongelmaksi kokemat sinileväkukinnat johtuvat Hiidenveden sietokyvyn ylittävästä kuormituksesta. Järveen tulee liikaa kiintoaines- ja ravinnekuormitusta, pääosin Vanjoen ja Vihtijoen kautta. Hiidenveden valuma-alue on laaja (935 km2) suhteessa järven pinta-alaan (30 km2). Valuma-alueen kokoon nähden suhteutettuna Hiidenvesi joutuu ottamaan vastaan valtavan kuormituksen. Lisäksi valuma-alueen järvisyys on Hiidenvettä lukuunottamatta vain 2%, joten valumavesiä tasoittavia altaita alueella on vähän. Tämä tuo lisähaasteen järven kunnostukseen, sillä valuma-alueella tapahtuva toiminta ja maankäyttö vaikuttavat suoraan järven kuntoon. Alueella on taajama- ja haja-asutusta, viljelyä, laidunnusta, metsätaloutta, runsaasti hevostiloja sekä virkistyskäyttöä. Muutaman suuremman taajaman jätevedet on viemäröity, mutta hulevedet kuormittavat edelleen suoraan alueen vesistöjä.

Hiidenveden valuma-alueen pohjoisosat ovat metsäisiä ja vedet ovat tällä alueella osin myös karuja. Alueella on arvokkaita virtavesiä, joita kasvava kiintoainekuormitus jatkuvasti uhkaa. Jokilaaksoissa hedelmälliset savimaat sortuvat helposti eroosion vaikutuksesta vesiin ja aiheuttavat samentavaa ja kaiken alleen peittävää kiintoainekuormaa. Vuosikymmenten saatossa kuivatetut laajat alueet ja vesistöjen oikaistut mutkat pahentavat eroosiota erityisesti tulva-aikaan. Vihtijoen vedenlaatu on runsaan hajakuormituksen ja alueen maaperän laadun vuoksi ravinteikkaampi Vanjokeen verrattuna.

Hiidenveden kokonaiskuormitusta on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen kehittämällä WSFS-VEMALA-mallilla (Huttunen ym. 2008, 2013). Hiidenveden kokonaisfosforikuormitus oli mallin avulla arvioituna vuosina 2000–2013 keskimäärin 25 tonnia. Siitä arviolta 62 % pidättyi Hiidenveteen, ja n. 9,8 tonnia poistui järvestä Väänteejoen kautta. Kokonaistyppeä tuli vastaavana aikana n. 465 t, josta 23 % pidättyi järveen ja 358 tonnia jatkoi matkaa alapuolisiin vesistöihin (WFSF-VEMALA 26.2.2014). Kokonaisfosforin osalta n. 74 % Hiidenveteen tulevasta kuormituksesta on peräisin maataloudesta, pääosin pelloilta. 15 % kokonaisfosforikuormituksesta tulee muilta alueilta, lähinnä metsistä. Kokonaistypen osalta suurimpana kuormittajana on maatalous 47 %.

Tilanne on samansuuntainen maan laajuisesti. Suomessa maatalous on merkittävin vesistöjen kuormittaja ja sen merkitys kuormituslähteenä on kasvanut sitä mukaa kun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien puhdistus on tehostunut.

Leudot ja sateiset talvet lisäävät huomattavasti järveen tulevaa kuormitusta.Ilmastonmuutos vaikuttaa siis suoraan myös vesistöjen tilaan nopeuttamalla rehevöitymiskehitystä.

Valuma-alueen hoitoon ja kunnostukseen kuuluvat mm. maatalouden vesistökuormituksen vähentäminen tilakohtaisen neuvonnan kautta (mm. viljelytoimenpiteet,ravinnetaseet, suojavyöhykkeet, laskeutusaltaat, kosteikot) sekä haja-asutusalueen jätevesihuollon kehittäminen.

Mahdollisia järvellä tehtäviä toimia ovat petokalakantojen vahvistaminen ja turvaaminen. Hiidenvedellä tämä merkitsee käytännössä petokalojen lisääntymisolojen parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä, kuten kohdennettua vesikasvien niittoa. 

Kuormitustietolähteet:

Huttunen I., Huttunen M., Tattari S., Vehviläinen B. 2008 Large scale phosphorus load modelling in Finland. XXV Nordic Hydrological Conference 2008. NHP Report No. 50, s. 548–556.

Huttunen, I., Huttunen, M., Seppänen, V., Korppoo, M., Lepistö, A., Räike, A., Tattari, S. & Vehviläinen, B. (submitted) 2013. A national scale nutrient loading model for Finnish watersheds – VEMALA. Environmental modeling and assessment

Taskinen, A. 2014: Hiidenveden fosfori- ja typpitase jaksolla 2000–2013. Suomen ympäristökeskus. Ainetaselaskelma.